- << Ensimmäinen
- < Edellinen
- Seuraava >
- Viimeinen >>
Yhteiseksi hyödyksi
Jumala on erityisellä tavalla synnyttänyt seurakunnan maan päälle näille viimeisille päiville. Pyhän Hengen vuodatuksessa Helluntaina ei ainoastaan ihmiset saaneet voimaa olla todistajia, vaan myös syntyi todellinen Uuden Testamentin seurakunta eli yhdessä Hengessä yhtä oleva ihmisten joukko. Ilman tätä Pyhän Hengen todellista ja elävää läsnäoloa ihmisissä ja ihmisten yllä ei ole olemassakaan seurakuntaa! Voimme kokoontua yhteen jonkun opinkappaleen alle, kirkkokunnan nimen suojiin tai jopa musiikin pauhinan peittoon, mutta olemme vasta todellinen seurakunta kun meitä yhdistää Herran, uskon, kasteen ja Jumalan lisäksi yksi Henki. Vasta Pyhän Hengen kautta seurakunnan keskellä on todellinen Jeesuksen Kristuksen läsnäolo, ja ilman asujaa on huone turha.
Kun siis kokoonnumme näin yhtenä seurakuntana palvomaan Herraa Pyhän Hengen täyteydessä, niin voimme odottaa myös koko Jeesuksen Kristuksen palvelutyön jatkuvan keskellämme omiensa kautta. Hänhän on sanonut olevansa keskellämme kun yksi tai kaksi kokoontuu Hänen nimessään! Jeesuksen ylösnousemuksen tällä puolella Hän ei ole enää sidottu maalliseen lihaan ja vereen, vaan voi olla Pyhän Hengen kautta toimimassa kaikkialla, ja erityisesti tämän pitäisi olla totta seurakunnassa. Meidän tarvitsee kuitenkin tehdä kaksi asiaa: tehdä tilaa ja suojata.
Tilaa Hengelle
“Henkeä älkää sammuttako!” – 1. Tess. 5:19
Alkukielellä tämä kohta puhuu erityisesti tukahduttamisesta! Kun tulta sammutetaan tukahduttamalla siltä riistetään happi, jota se tarvitsee palamiseen. Tämä tehdään esimerkiksi niin, että heitetään sammutuspeite tulen päälle, jolloin uutta happea ei pääse enää virtaamaan ylläpitämään tulta. Samalla tavalla me voimme sammuttaa Hengen palon keskellämme.
Jos yritämme puristaa jo palavan Hengen toiminnan muottiin riistäen siihen kuuluvan vapauden, tukahdutamme ennen pitkää koko liekin jääden lämmittelemään käsiämme hiilloksessa! Jos taas yritämme saada Henkeä toimimaan ahtaisiin kuvioihimme ja tukahtuneeseen joustamattomaan muottiimme, niin voimme ehkä nähdä hetkellisiä lieskahduksia, mutta jatkuva tuli jää vain lähetyssaarnaajien tarinoihin. Jos meillä ei ole valmiutta venymään Hengen mukaan, niin rukoilemme turhaan herätystä ja Hengen täyteyttä!
Jotta voisimme nähdä Hengen valtavan liekin keskellämme, meillä täytyy olla tilaa ja vapautta Pyhälle Hengelle! Virran täytyy antaa virrata niin kuin se haluaa! Jos olemme orjallisesti minuuttiaikataulujemme ja kokousohjelmiemme pauloissa, niin kuinka Pyhä Henki pääsisi toimimaan kuin haluaa! Jos emme ole valmiit heittäytymään Hänen tahtoonsa pitäen kiinni omista suunnitelmistamme, niin kuinka voisi Herran tahto tapahtua keskellämme niin kuin Taivaassa!
Suojapaikka
“Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.” – Ef. 4:29-31
Tietysti meillä täytyy olla tulelle tulisija ja virralle kanava, jotta voisimme hyödyntää kaiken ilman tuhoa! Samoin kun Pyhä Henki toimii keskellämme valtavassa voimassaan, on meidän vastuunamme luoda turvallinen paikka sille! Monia kertoja Uudessa Testamentissa kehotetaan koettelemaan erityisesti Hengen toiminta, jotta pysyisimme aidossa oikeassa ja puhtaassa Pyhän Hengen virrassa. Me voimme murehduttaa Pyhän Hengen nimenomaan käytöksellä, joka ei ole Kristuksen kaltaista eikä Häntä korottavaa. Jos toimimme Hänen nimessään, tulisi meidän myös toimia Hänen tavallaan!
Seurakuntana olemme vastuussa suojella ihmisiä, jotka tulevat etsimään Herraa keskellemme! Samalla olemme myös vastuussa suojella ja varjella Hengen toimintaa, jotta se pysyisi puhtaana ja voisi palaa kirkkaalla liekillä! Tähän tarvitsemme Sanan ja kokemuksen tuoman erottelukyvyn lisäksi Henkien erottelun Pyhän Hengen armolahjaa! Kuitenkin meidän täytyy muistaa, että olemme suojelemassa tulta emme sammuttamassa sitä!
Seurakunta tulessa
“Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi. Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta. Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset; sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa…” – 1. Kor. 14: 26-33
Kun alamme antaa tilaa Pyhälle Hengelle toimia keskellämme, saamme myös varmasti nähdä Hänen toimivan kirkastaen Jeesusta koko ruumiinsa eli jokaisen omansa kautta! Erityisesti saatamme yllättyä, kuinka mielellään Herra antaa omilleen hengellisiä lahjoja käytettäväksi Jeesuksen kunniaksi ja Pyhän Hengen voitelussa jopa mielestämme arvottomille ihmisille. Tämän tähden meillä täytyy olla avoimuutta ja jopa tilaa tehdä virheitä sekä kykyä erotella, koska Pyhä Henki ei katso oppineisuuteen tai kypsyyteen jakaessaan lahjojaan.
Järjestyksessä täytyy muistaa, että ilman sotkua on turha ruveta siivoamaan! Jos meillä ei ole jokaisella jotain jaettavaa eikä profetioita lennä ympäriinsä ja kielten selityksiä tulee eri puolelta huonetta, niin ei meillä ole todellista tarvetta edes järjestykselle. Tavoitteemme on ennen kaikkea vapaa Pyhän Hengen toiminta, ja sen jälkeen järjestys siinä toiminnassa! Liian usein seurakunnassa tapetaan Hengen vapaus pyrkimällä saamaan parempaan järjestykseen jo täysin kliininen ympäristö. Sitten kun tilaisuutemme ovat yhtä kielillä puhumista ja toistemme päälle puhumista, niin olemme todella järjestyksen tarpeessa. Kaiken lisäksi vielä vaikuttaisi, että Jumalan käsitys järjestyksestä on hyvinkin paljon vapaampi ja joustavampi kuin meidän käsityksemme.
Jumalan järjestyksen mukaisessa tilaisuudessa jokainen osallistuu tilaisuuden kulkuun antamalla panoksensa siihen. Tämä panos on ennen kaikkea hengellinen! Se ei tarkoita, että jokainen olisi esillä tai toisi ajatuksensa kaikkien tietoon. Eihän tämä yksinkertaisesti ole voinut edes Korintossa mahdollista, jossa seurakuntaan on voinut historioitsijoiden mukaan kuulua jopa 10 000 kristittyjä. Jos edes kymmenesosa heistä sattui olemaan yhtä aikaa kokoontumassa, niin sekin olisi jo tuhat ihmistä, ja jos jokainen heistä olisi äänessä keskimäärin vaikka 5 minuuttia, niin sekin olisi jo 5000 minuuttia eli noin 83 tuntia eli noin 3,5 päivää. Ei kukaan pystyisi siihen sitoutumaan eikä meidän fysiikkamme sitä kestäisi!
Kuitenkin jollain tavalla kaikkien tulee olla osallisena tilaisuudessa - laulaa ylistystä sydämestään, hymyillä lähimmäiselleen, rukoilla sydämensä pohjasta, tai jopa jos Henki herättää niin esittää kielillä puhuminen tai uskaltautua selittämään tällaista! Kielillä puhuminenkin on sallittua itselleen ja Jumalalle kaikille, mutta julkisesti seurakunnalle esitettynä vain kahden tai kolmen tulisi ilmaista tämä ja silloinkin siihen tulisi tulla selitys! Kaikki voivat profetoida, mutta profeetoista puhukoon vain kaksi tai kolme! Eli Hengen täytyy saada puhua seurakunnassa, mutta meidän täytyy uskoa ja luottaa, että Henki on kykenevä välittämään sanomansa noiden muutamien kautta koko seurakunnalle!
Nyrkkisääntönä onkin kaikessa seurakunnan yhteisissä kokoontumisissa, että siellä tapahtuva toiminta on yhteiseksi rakennukseksi. Ilman Pyhän Hengen toimintaa rakennus ei rakennu, mutta ilman suojausta rakennus voi rakentua väärin! Molempia tarvitaan aitoon Pyhän Hengen virtaan seurakunnan keskellä.
Jumalan koti
‘Silloin Jaakob heräsi unestansa ja sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt". Ja pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: "Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti."’
– 1. Moos. 28:16-17
Jaakob on juuri levännyt pää kivellä nähden unta, jossa Jumala on ilmestynyt hänelle, ja nyt hän herättyään julistaa syvällisen ilmestyksen, joka koskee meitäkin nykypäivän seurakunnassa.
Herra on läpi Raamatun tuonut esille haluaan asua ihmisten keskellä. Jo paratiisin aikoina Hän kuljeskeli puiden keskellä ja syntiinlankeemuksenkin jälkeen neuvoi Hän Moosesta rakentamaan asunnon Hänelle kansan keskelle. Salomokin julisti, että Jumala on halunnut asua pimeässä kaikkein pyhimmässä. Profeetta Jesajakin innostuu kertomaan, että Jumala on särjettyjen luona. Hän on siis tahtonut olla konkreettisesti ihmisten keskellä, jotka Hän on luonut. Jaakob oli tietämättään astunut tähän todellisuuteen ja se sai hänet jopa pelkäämään.
Jumalan huone
Erityistä Jaakobin ilmestyksessä oli kuitenkin, ettei se tapahtunut suinkaan jossain virallisessa jumalanpalveluspaikassa vaan keskellä erämaata. Hän ikään kuin koki uuden liiton seurakunnan todellisuutta, joka ei ollutkaan enää mihinkään rakennukseen sitoutunutta, vaan enemmänkin syntisen lepoon kiven päällä eli syntisen levätessä Kristuksen kalliolla. Helluntain Hengen vuodatuksen jälkeen Jumala Henkensä kautta asettui konkreettisesti asumaan toiseen osoitteeseen: seurakunnan keskelle jokaisen uskovan kautta. Paavalikin julistaa seurakunnan rakentuvan yhdessä Jumalan asumukseksi Hengessä.
Tämä onkin valtavampi asia kuin osaammekaan usein ajatella. Jumalanpalvelus-kaavamme ja suunnitelmamme onkin vienyt meiltä keskittymisen pois kaikkein tärkeimmästä eli Jumalan läsnäolosta seurakunnan keskellä. Me muodostamme Jumalan huoneen, jossa Hänellä on viimein paikka kallistaa päänsä. Raamatussa Jumalan konkreettinen ilmestyminen oli aina valtava elämää muuttava asia. Jeesus ei aikoinaan todellakaan jättänyt ketään kylmäksi ja nytkin Hän haluaa toimia samalla tavalla keskellämme omassa asunnossaan. Kun Hän on luonamme, voimme odottaa ihmeitä, parantumisia, pelastumisia, vapautumisia ja kaikkea Taivaan todellisuutta tulevan samalla esiin merkkeinä Hänestä.
Tämä on jotenkin niin todellista, että Laulujen laulun sulhanen neuvoo morsiamelle, että hänet löytää paimenten telttojen luota lampaiden jälkiä seuraamalla (Laul. l. 1:7-8). Tämä symbolisesti voidaan ymmärtää, niin että Jeesus neuvoo omilleen seuraamaan muiden Hänen omiensa jälkiä seurakunnan keskelle, jossa Hänet voidaan löytää varmasti.
Taivaan portti
Kaupunkien porteilla oli entisaikaan Israelissa muutamia tehtäviä. Ensinnäkin niiden läpi kuljettiin sisään ja ulos kaupungista eikä muualta kaupungin muurien lävitse päässytkään. Toiseksi porteissa kokoontuivat kaupungin johtajat ja vanhimmat johtamaan kaupunkia sekä valvomaan ihmisiä, jotka kulkivat läpi portista.
Seurakunta on paikka, jossa ihminen pääsee kosketuksiin Taivaan kanssa! Siellä enkelit kulkevat sisään ja ulos Taivaan portista kuljettaen mukanaan Jumalan tarkoituksen toteuttamiseen tarvittavia tavaroita. Siellä myös on portti ihmisille astua Jumalansa eteen Kristuksen ollessa ovena. Jokainen seurakunnan kokous on mahdollisuus kohdata Taivas! Jokainen seurakunnan kokous on mahdollisuus astua Jumalan eteen ja muuttua kirkkaudesta kirkkauteen niin kuin muuttaa Herra.
Samalla näemme, kuinka seurakunta on todellinen maailman johtoelin. Tämän maailman tärkeimmät päätökset eivät synny eduskunnan kokouksissa tai edes presidentin kansliassa, vaan ne syntyvät pyhien kokouksessa Pyhän Hengen ottaessa käyttöönsä omansa julistamaan Jumalan Valtakuntaa maan päälle. Me voimme vapauttaa Taivaan ja sitoa pimeyden maan päällä kun julistamme Jumalan tahtoa suullamme esiin!
Älä jätä seurakunnan kokousta
“Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.”
– Hepr. 10:25
Seurakuntaan tuleminen ei pitäisi koskaan tulla meille pakoksi, jonka velvollisuudesta vain teemme ehkä miellyttääksemme muita tai itseämme tai kuvitteellisesti Jumalaa. Edellä tutkimme seurakunnan yhteisen kokoontumisen valtavaa potentiaalia. Kun ymmärrämme tämän ymmärrämme myös, miksi on niin äärettömän tärkeää olla ohittamatta mahdollisuutta olla Jumalan huone ja kohdata Häntä!
Olisi typerää jäädä kotiin, jos presidentti olisi tulossa käymään tapaamaan sinua tietyssä paikassa. Tietystihän meitä voisi väsyttää ja meillä voisi olla kiireitäkin ja kaikenlaista muuta syytä olla menemättä tuohon tapaamiseen, mutta hyvin todennäköisesti kaikista ongelmista huolimatta menisimme kohtaamaan presidenttiä maksoi mitä maksoi.
Kun taas koko maailmankaikkeuden Kuningas on tulossa käymään ja Hänellä on vielä sinulle erityisesti jotain annettavaa, niin jäätkö silloinkin kotiin ja lähetät Hänelle viestin, että voit tuoda lahjasi tänne tai lähetä se vaikka postissa, koska en oikeastaan edes jaksa kohdata sinua, mutta lahjasi kelpaavat kyllä. Kuulostaa hölmölle, mutta näin usein toimimme Jumalan kanssa hylkäämällä sen paikan, jossa Hän haluaa ilmestyä.
Onko pakko olla aina paikalla?
“Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.”
– Apt. 2: 42-47
Herätyksestä syntynyt alkuseurakunta kokoontui joka päivä keskinäiseen yhteyteen. He olivat sekä temppelissä suurella joukolla, että kodeissa murtamassa leipää. Lopettivatko he työntekonsa tai muun elämänsä täysin ollakseen jatkuvasti yhdessä? Eivät varmasti! Paavalihan ojensi Tessalonikan kristittyjäkin, että joka ei työtä tee niin hänen ei tarvitse leipää syödäkään. Eli kyllä he edelleen varmasti tekivät työtä ruokansa ja elantonsa eteen. Lisäksi he pitivät sitten huolta toisistaan. Siihen aikaan työtä saatettiin joutua tekemään lähes jatkuvasti, jotta saatiin vaikka pellolta vilja talteen tai lehmät lypsettyä tai vedet haettua kilometrien päästä. Heillä oli siis elämän normaalit pakolliset rutiinit hoidettavana. Näistä johtuen eivät kaikki varmastikaan olleet koolla joka päivä samassa paikassa! Heitähän oli kuitenkin ainakin 3000 alkuunsa, joten oli helppoa saada suurehkokin joukko kasaan joka päivälle.
Vaikka siis eivät he kaikki olleetkaan joka päivä yhteisessä kokoontumisessa läsnä, eivät he varmasti pitkiä ajanjaksoja olleet ilman yhteyttä muun seurakunnan kanssa. Seurakunnan keskellähän tapahtui kaikenlaista: ihmisiä tuli joka päivä uskoon, sairaita parantui, apostolit jakoivat opetusta, Pyhän Hengen armolahjat toimivat, jne. Ei semmoisesta malta olla kauaa poissa, ja sitä paitsi se oli välttämätöntä heidän kasvulleen ja Jumalan palvelemiselleen.
Kun he vielä alkujaan olivat pääasiallisesti taustaltaan juutalaisia, oli heillä selvä käsitys Jumalan palvonnan yhteisöllisyydestä. Heidän Jumalansahan oli sankari heidän keskellään, joka auttaa. Heille oli luonnollista käydä useasti viikossa yhdessä palvomassa Jumalaa, rukoilemassa ja opetusta kuulemassa. Kyllähän heillä oli nyt oma henkilökohtainen yhteys Jumalaan Pyhän Hengen kautta Jeesuksen Kristuksen ansiosta, mutta silti he näkivät suuren tarpeen löytää enemmän yhdessä muiden kanssa.
Rakentava yhteys
“Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.”
– 1. Kor. 14: 26
Pyhä Henki haluaa ilmestyä seurakunnan keskellä, jotta jokainen voisi rakentua. Siihen Hän haluaa käyttää jokaista meitä jakamiensa lahjojen kautta! Seurakunta on paikka käyttää lahjojaan ja harjoitella niiden käyttämistä suurempaan palvelualueeseen eli työpaikoille, kouluihin, kaduille, vapaa-aikaan, jne. Jokainen on tärkeä Jumalan Valtakunnassa! Jos emme tee osaamme, niin jonkun toisen täytyy tehdä oman osansa lisäksi meidänkin osamme.
Sinä olet tärkeä osa tässä Jumalan ihmeellistä suunnitelmaa Hänen tahtonsa toteuttamiseksi maan päällä! Hän nimittäin tekee sen omiensa kautta, jotka yhdessä toimivat seurakuntana maan päällä! Siellä heidän keskellään on Hänen asumuksensa ja Taivaan portti!
Uskonnollisuus, kontrolli ja noituus
Jeesuksessa näemme yhden todella tärkeän Jumalan tahdon osan, joka on aivan yhtä totta tänäkin päivänä. Jeesusta kutsutaan Vanhassa Testamentissa Immanueliksi. Yksinkertaisuudessa tämä hepreankielinen sana tarkoittaa 'Jumala kanssamme.' Jeesus oli konkreettisesti Jumala meidän kanssamme tuoden esiin Jumalan kirkkauden ja valtakunnan todellisuuden voimatekoina, ihmeinä ja merkkeinä. Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan näkyi ja oli koettavissa sekä kuultavissa Hänen kauttaan. Ihmiset kokivat Jumalan läsnäolon niin mukaansa tempaavana, että he jonkun kerran unohtivat jopa syödä muutamaan päivään ollessaan Jeesusta lähellä.
Jumalan tahto on edelleen samanlainen. Hän haluaa olla ‘Jumala kanssamme.’ Tänä päivänä se tapahtuu Pyhän Hengen toimiessa vapaasti keskellämme tuoden samanlaisen ilmapiirin ja voiman todellisuuden keskellemme kuin Jeesuksen eläessä keskellämme. Tämä Jumalan läsnäolo on herätyksen ydin.
Koska kun Jumalan tahdon toteutuessa Jumalan Valtakunnan edetessä maan päällä ihmiset vapautuvat, parantuvat ja pelastuvat täydellisesti, niin saatana haluaa estää sitä tapahtumasta. Sen valtakuntahan pienenee samalla kun Jumalan Valtakunta suurenee, ja vaikka lopussa Jumalan saama voitto onkin täysin varma ja selvä, niin yrittää se pitää kiinni valheestaan viimeiseen asti taistellen kuin kiljuva leijona.
Saatanan suurimpia, ja historiallisesti toimivimpia, seurakunnan keskellä vallitsevaa Jumalan läsnäoloa vastaan käyttämiä aseita ovat uskonnollisuus, kontrolli ja noituus. Nämä henkivallat toimivat usein yhdessä ja moninaisissa muodoissa, mutta niiden pääpyrkimys on sama: varastaa todellisen Jumalan läsnäolon ja voiman paikka seurakunnassa. Meidän täytyy kertakaikkisesti kääntyä pois näistä voidaksemme elää samanlaisessa Pyhän Hengen virrassa kuin apostolit elivät alkuseurakunnan keskellä ja missä seurakunnat historian saatossa ja tänä päivänä elävät herätyksen aikoina.
Uskonnollisuus
Selvimpiä esimerkkejä Raamatussa uskonnollisuudesta ovat Jeesusta eniten vastustaneet kaksi puoluetta: fariseukset ja saddukeukset. Nämä poikkesivat toisistaan hyvinkin radikaalisti ulkoisesti, mutta sisäisesti ne toimivat samanlaisen uskonnollisuuden vallassa vastustaen kiivaasti Jeesusta.
Hyvä esimerkki molemmista vastustamassa yhdessä eri tavoilla Jeesusta löytyy Matteuksen evankeliumin luvusta 22. Tässä luvussa fariseukset yrittävät höynäyttää muutaman kerran Jeesusta kompakysymyksellä epäonnistuen siinä ja samoin saddukeukset yrittävät yhtä hyvin tuloksin samaa, ja lopulta Jeesus esittää heille kysymyksen, joka sulkee molempien ryhmien suut lopullisesti. Jeesus antaa erityisen hyvän kuvauksen saddukeuksista ja myös fariseuksista ja samalla koko uskonnollisuudesta tämän luvun jakeessa 29: “Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.”
Uskonnollisuus on valmis tutkimaan kirjoituksia ja rakentamaan sen pohjalta muotoja, perinteitä ja oppeja hyvinkin tarkasti Raamatun pohjalta. Se on myös valmis tunnustamaan Jumalan voiman ilmentymiset menneisyydessä esim. Raamatun tai erinäisten herätysten aikana muodostaen jopa erinäisiä oppeja niidenkin pohjalta. Kuitenkin sillä on vain muoto ilman todellista voimaa ja kaikenlisäksi se väkivaltaisesti kieltää ja taistelee Jumalan läsnäolon ja voiman esille tulemisen tänä päivänä. Tämä voi näkyä vahvana lakihenkisyytenä aivan kuten fariseuksilla, jossa pyritään täyttämään kaikenlaisia lakeja ja säädöksiä, tai se voi myös näkyä liberaalisena hengellisyytenä kuten saddukeuksilla, jossa pyritään järjellä ja omalla mukavuudella määrittelemään riittävä määrä uskonnollista toimintaa omantunnon lepyttämiseksi. Molemmissa tapauksissa oikea oppi ja opetus saavat ylisuuren roolin.
Yhtä kaikki molemmissa tapauksissa Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumin 5. luvun jakessa 39 pätevät hyvin: “Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta.” Kaiken Raamatun lukemisen ja tutkimisen tulisi johtaa meidät kohtaamaan Elävää Jumalaa tai siitä on vaarana tulla uskonnollisuuden kahle elämäämme. Raamattu ei ole Jumalamme! Niinkin tärkeä kuin onkaan, niin Raamattu on vain työväline, ikään kuin kartta, jonka avulla voimme kuulla Jumalan ääntä ja kohdata Hänet! Tämä kohtaaminen muutta meidät ja sen kautta Jumalan Valtakunta tulee keskellemme!
Uskonnollisuuden vallitessa ihmiset eivät yksinkertaisesti suostu hyväksymään ihmeitä, merkkejä, voimatekoja ja niihin liittyviä asioita, vaikka näkisivät niitä omin silmin. Sen sijaan heidän täytyy todella kääntyä ahtaasta Raamatun tulkinnastaan hyväksymään koko Raamattu sellaisenaan kuin se on. Näin Jeesuskin totesi Luukkaan evankeliumin luvussa 16 jakeessa 31: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’
Kontrolli
Kontrolli tulee esiin Raamatussa hyvin kuningas Herodeksen vaimon ja Johannes Kastajan tapauksessa, joka löytyy Matteuksen evankeliumin luvusta 14 jakeista 1-12. Herodes oli vanginnut Johannes Kastajan, koska Johannes oli pelotta julistanut hänen haureellista avioliittoaan vastaan. Herodes ei kuitenkaan uskaltanut tappaa Johannesta, koska pelkäsi kansaa ja oikeastaan hän mielellään kuuntelikin Johannesta aika ajoin. Herodeksen vaimo ei suinkaan tyytynyt tähän, vaan tilaisuuden tullen hän sai Herodeksen mestauttamaan Johanneksen varomattoman lupauksen sitomana. Tämä nainen tahtoi hallita ympäristöään ilman mitään vaikeuksia tai epäkohtia.
Tässä onkin kontrollin ydin: kontrollin vallassa oleva ihminen ei suostu epävarmuuteen ja poistaa kaikki epävarmuustekijät vaikka väkisin ympäristöstään. Keinoja kaihtamatta luodaan ilmapiiri, jossa voidaan olla varmoja, että kaikki menee juuri niin kuin on suunniteltu ja haluttu. Useinkaan tällaiset ihmiset kuluttavat järjettömiä määriä voimavarojaan järjestellessään kaiken oman mielensä mukaisesti. Seurakunnan keskelle suuri määrä kontrollia luo pelon ilmapiirin, jossa ei uskalleta astua uskon alueelle peläten epäonnistumista tai virheitä, tai oikeastaan niiden seuraamuksia. Ihmiset keskittyvät kurin ylläpitämiseen ja todellinen hengellinen erottelu korvataan arvostelulla.
Tässä on suuri ongelma Pyhän Hengen toiminnan kanssa, koska Pyhä Henki ei suinkaan aio toimia meidän mielemme mukaan tai edes meidän aikataulumme mukaan. Ennen Helluntaita opetuslapsetkaan odottaessaan eivät tienneet ollenkaan, milloin Isän lupaama voima korkeudesta on tuleva tai edes mitä se tarkalleen tarkoittaakaan. Jos he eivät olisi suostuneet epävarmuuteen ja epäselvyyteen luottaen uskossa Jumalaan, eivät he olisi saaneet kokea tätä siunausta!
Pohjimmiltaan ihmisen ajaa kontrolliin luottamuksen ja uskon puute, eikä hän pääse siitä eroon ennen kuin on valmis ottamaan uskon askelia. Muutenkaan meidän on turha odottaa uskon kasvavan meissä ilman koettelemuksia! Jeesuskin lupasi, että ne kuuluvat pakettiin. Todellinen usko ja luottamus ovatkin myrkkyä kontrollille, koska joudumme toteamaan, että on vain pakko suostua päästämään Jumala olemaan Jumala suvereenisti.
Noituus
Suoranaisen demonien palvonnan ja saatanallisten voimien ilmenemisen lisäksi noituus voi pukeutua paljon kauniimpiin vaatteisiin ja vaikuttaa seurakunnassakin. Raamattu kertoo, että tottelemattomuus on noituuden syntiä (1. Sam. 15:23), eli pohjimmaisena noituudessakin on tottelemattomuus tai kapina. Oikeastaan noituudessa halutaan koskettaa yliluonnollista ilman Jumalan asettamia rajoja ollen näin tottelemattomia Jumalalle. Tämä näkyy hyvin samarialaisessa Simonissa, jonka löydämme Apostolien tekojen luvusta 8.
Simon oli jo aikaisemmin harjoittanut noituutta ja näillä tempuilla sai ihmiset pitämään häntä Jumalan Voiman välittäjänä. Kuitenkin hän kohtasi todellisen Jumalan voiman Filippoksen saarnatessa evankeliumia Samariassa ihmeiden ja merkkien seuratessa. Tämä ilmeisesti ravisutti Simonin perustuksia, niin että hän uskoi ja otti kasteen. Ilmeisesti nämä vanhat mallit pyörivät Simonin päässä vielä vahvasti, koska kun hän näki Pyhän Hengen koskettavan ihmisiä Pietarin ja Johanneksen käsien kautta, koitti hän ostaa samaa voimaa rahalla eikä nöyrtyä Jumalan järjestykseen.
Noituuden vaikuttaessa ollaan valmiita täyttymään hengellä, kokemaan hengessä asioita, käymään kasteella ja jopa uskomaan Herraan, mutta hän ei kuitenkaan valmiita tekemään parannusta ja ojentautumaan Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Todellinen usko ja Jumalan voima Jumalaan korvataan taikauskolla ja mystisillä kokemuksilla ilman hedelmää. Yleensä vielä väheksytään opetusta ja oppia ja korotetaan henkilökohtainen kokemus tai ymmärrys yli kaiken.
Meidän täytyy ojentautua Jumalan Sanan mukaisesti välttääksemme noituuden etsiessämme Jumalan voimaa. Ennen kaikkea meidän tulee pitää järjestyksemme oikeana: etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Eli etsikäämme ja odottakaamme Häntä henkilökohtaisesti, niin saamme uuden voiman!
Vapautus
Jeesus on tullut vapauttamaan näistä valheellisista tiloista todelliseen Jumalan lasten vapauteen, jossa saamme nähdä ja kokea Hänen ihmeellistä läsnäoloaan kaikkien ihmeiden ja merkkien seuratessa saarnattua Sanaa. Riittää kun käännymme Hänen puoleensa ja tunnustamme pahat tekomme näilläkin osa-alueilla hyljäten samalla kaiken sen. Sitten vain otamme vastaan anteeksiantamuksen ja todellisen Jumalan Valtakunnan.
Lesken öljy - resepti läpimurtoon
‘Eräs nainen, profeetanoppilaan vaimo, huusi Elisalle sanoen: "Minun mieheni, sinun palvelijasi, kuoli, ja sinä tiedät, että palvelijasi oli herraapelkääväinen mies. Nyt velkoja tulee ottamaan minun molemmat poikani orjikseen." Elisa sanoi hänelle: "Mitä minä voin tehdä sinun hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi." Hän vastasi: "Palvelijattarellasi ei ole talossa muuta kuin öljyä sen verran, kuin minä tarvitsen voidellakseni itseäni". Silloin hän sanoi: "Mene ja lainaa itsellesi astioita kylästä, kaikilta naapureiltasi, tyhjiä astioita, tarpeeksi paljon. Mene sitten sisään, sulje ovi jälkeesi ja poikiesi jälkeen ja kaada kaikkiin niihin astioihin. Ja aina kun astia on täysi, nosta se syrjään." Niin hän meni pois hänen tyköänsä ja sulki oven jälkeensä ja poikiensa jälkeen. Nämä toivat sitten hänelle astiat, ja hän kaatoi niihin. Ja kun astiat olivat täynnä, sanoi hän pojallensa: "Tuo minulle vielä yksi astia". Mutta hän vastasi hänelle: "Ei ole enää astiata". Silloin öljy tyrehtyi. Ja hän meni ja kertoi sen Jumalan miehelle. Tämä sanoi: "Mene ja myy öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi elätte siitä, mikä jää jäljelle."’ – 2. Kun. 4: 1-7
Jumala on hyvä! Hänen tekonsa ovat hyvät. Hänen tahtonsa on hyvä. Hänen valtakuntansa on hyvä. Hän on vain kaikin puolin hyvä! Hänessä ei ole millään pahuudella edes sijaa sanoo Raamattu. Paras termi tämän hyvyyden kuvaamiseen on näin maallisessa kielenkäytössä varmaan absoluuttinen eli ehdoton, rajoittamaton, riippumaton! Raamatusta löydämme toisen hyvin kuvaavan sanan, joka ehkä tuttuudellaan hämää meitä. Tämä sana on nimittäin pyhä. Pyhä tarkoittaa täydellisen puhdasta, erilleen asetettua. Voisimme ajatella, että jos jokin asia on pyhä, niin se on täydellisen erillään muista avain kuin kaiken ulkopuolella tai yläpuolella ja se on puhdas ilman mitään saastaisuutta tai vastaavaa. Meidän Jumalamme on siis hyvä Jumala ja pyhä, eli Hänen ominaisuutensa ovat täysin vertaansa vailla olevat ja puhtaat!
Kuitenkin usein kohtaamme tilanteita, jossa Hänen hyvyytensä ei näyttäydykään meille, vaan kohtaamme tässä maailmassa vallitsevaa vääryyttä ja pahuutta. Voi olla, että sairaus kalvaa, masennus vaivaa, talous ei toimi tai, kuten tällä vaimolla, kohtaammekin yllättävän menetyksen. Tämän inhimillisen tragedian keskellä näemme kuitenkin, kuinka Jumala halusi auttaa naista ja hänen koko perhettään ylenpalttisesti. Jos Jumala toimii jonkun kohdalla näin, niin voimme olla varmoja, että Hän haluaa toimia kaikkien kohdalla samalla tavalla, sillä Hänessä ei ole erotusta ihmisten kesken (Apt. 10:34). Kun olosuhteet ovat oikeat, Hän toimii samassa Hengessä aina.
Jotta löytäisimme avun oikeaan aikaan elämäämme ja myös läheistemme elämiin ja miksei jopa kaupunkiemme ja kansakuntiemme elämiin, niin ottakaamme oppia tästä tarinasta ja erityisesti tästä juuri leskeksi tulleesta naisesta.
Tarve ja tunnustus
Ensimmäinen selkeä asia, jonka tästä tarinasta löydämme on tarve. Tarinan leskellä oli selkeä tarve. Vaikka tämä vaikuttaakin pieneltä ja vähäpätöiseltä yksityiskohdalta, niin Jumalan silmissä se on tärkeä asia. Jeesus sanoi, että Hän ei tullut terveitä varten vaan sairaita. Terveet eivät tarvinneet Häntä mihinkään, mutta sairailla taas oli tarve, jonka Hän pystyi täyttämään. Toistuvasti myös Jeesus ajoi ihmiset tilanteeseen, jossa he joutuivat ensin tunnustamaan tarpeensa vastaanottaakseen ihmeen Häneltä.
Tämä on toinen tärkeä asia. Sen lisäksi, että on tarve, täytyy se myös tunnustaa! Todellisuudessahan jokaisella maan päällä elävällä ihmisellä on elämässään valtavasti asioita, jotka voisivat olla paremmin eli toisin sanoen tarpeita, mutta usein olemme langenneet vääränlaiseen tyytyväisyyteen ja ajattelemme, että eihän tässä nyt mitään, kyllä tässä selvitään. Tämä on kyllä todella hyvä asenne ongelmia kohdatessa ja niistä puhuessa, mutta ei Isä halua kuulla lapsensa suusta, että tämä selviää, jos tällä on avoin haava käsivarressaan. Isä haluaa tietää, missä tämä haava on, jotta voisi hoitaa sitä. On täysin oikein olla Jumalan edessä kuin köyhin kerjäläinen.
Saatamme myöskin olla langenneita kuviteltujen tarpeiden suohon varsinkin näin länsimaissa. Ajattelemme tarvitsevamme isomman talon, auton, koiran, kissan, vaimon, isot lihakset, kauniit kasvot, terävän mielen, paljon rahaa, muotivaatteet, sisäfilettä, ja niin edelleen. Todellisuudessa peilaamme itseämme toisiin ihmisiin tai yleiseen kulttuuriin ja otamme tarpeemme sieltä sen sijaan, että rehellisesti kohtaisimme elämämme tarpeita. Olemme ehkä ajatelleet, että Jumala on vain keino saavuttaa parempi elintaso. Jumala ei ole kiinnostunut näistä näennäisistä tarpeista! Hän on luvannut pitää meistä huolen ja se Paavalinkin mukaan tarkoittaa vaatteita ja elatusta (1. Tim. 6:8). Jumala on kyllä rikas antaja ja antaa lapsilleen ylenpalttisesti, mutta Hän haluaa siunatessaan sinua siunata koko maailmaa sinun kauttasi. Voimme myös luottaa siihen, että Jumala todella tietää syvimmät tarpeemme eikä täytä turhia tarpeitamme!
Kun kohtaamme rehellisesti todelliset tarpeemme ja unohdamme suomalaisen ylpeytemme ja tuomme tarpeemme rehellisesti tunnustaen ihmisillekin Jumalan tietoon, niin voimme olla varmoja, että taivaassa alkaa liikehdintä tuon tarpeen täyttämiseen. Tai oikeammin Jumala on jo valmistanut kaiken valmiiksi ja odottanut sinunkin vihdoin tajuavan tarvitsevasi Jumalaa!
Riittävä määrä ja lupaus
Jatkakaamme tarinaa eteenpäin. Seuraavaksi profeetta kääntääkin puheen aivan yllättävään suuntaan. Juuri kun nainen on valittanut, että hänellä ei ole yhtään mitään, niin profeetta kysyy, että mitä sinulla on. Ilmeisesti profeetta tiesi paremmin, että naisella oli kuitenkin jotain ja Jumala halusi tuoda ihmeensä tuon asian kautta esiin. Törmäämme tässä erääseen todelliseen Jumalan mysteeriin.
Nimenomaan kun tajuamme, kuinka köyhiä olemme itsessämme ja niin vajavaisia, ja ruikutamme siitä Jumalalle, niin aivan kuin nurkan takaa Jumala kääntääkin katseemme, johonkin vähäpätöiseen seikkaan, joka meillä jo on, ja tuo siunauksen sen kautta. Kuinka usein tämä toistuukaan Raamatussakin. Mooses valitti Jumalalle pensaan edessä, että ei hän voi mennä Egyptiin ja Jumala kysyi, mitä hänellä on kädessään. Mooseksen kädessä ollut sauva muuttuikin välineeksi, jonka kautta Jumala toi ihmeensä esiin. Katon läpi ramman laskeneet ystävät saivat kuulla, että heidän uskonsa olikin riittävä tuomaan ihmeen rammalle. Pieni poika toi leipänsä ja kalansa Jeesukselle ja Hänen siunauksensa voimasta se riitti monelle tuhannelle ruuaksi.
Useimmiten on niin, ettemme tarvitse suinkaan lisää Jumalalta, vaan meidän tulisi osata käyttää sitä meitä meillä jo on. Useinkaan emme tarvitse uusia profetioita tai sanoja Herralta, vaan meidän tulisi osata toimia niiden kanssa, joita meillä jo on. Kaikkihan on jo kuitenkin tullut Jumalalta, eikä elämäsi ole jotenkin ilman Hänen tietoisuuttaan ajautunut siihen tilaan, missä se nyt on. Hän on jo sijoittanut elämääsi asioita, kontakteja, ihmisiä, tavaroita, ajatuksia, näkyjä, profetioita, uskoa, jne., joiden kautta Hän tekee ihmeensä. Luulen Hänen haluavan tämän kautta aktivoida meitäkin, ettemme vain makaisi ongelmissamme ja valittaisi loputtomasti odottaen jonkun tulevan meitä paapomaan.
Kun nainen huomaa hänellä olevankin jotain, kuulee hän valtavan lupauksen: se riittää ylenpalttisesti. Tämä on myös äärimmäisen tärkeää: Jumala ei ole täyttämään muita kuin omia lupauksiaan! Jos haluamme muutoksen tapahtuvan, auttaa suuresti jos meillä on lupaus Jumalalta muuttaa tilannetta. Miten muuten voisimme vaatia mitään, jos Jumala ei ole luvannut edes koko asiaa hoitaa? Onneksemme Jumalan lupaukset kattavat kyllä täysin ihmiselämän jokaisen tarpeen! Tässä muutamia:
Sairaalle: “hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi” – Ps. 103:3, “hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” – Jes. 53:5
Masentuneelle: “ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan” – Jes. 61:3
Surulliselle: “Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.” – Ps. 30:5
Synnin orjalle: “Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” – Joh. 8:36
Elatuksesta murehtivalle: “Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” – Matt. 6:33
Ja minun suosikkini: “Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta” – 2. Piet. 1:3
Näiden lisäksi Raamatusta löytyy vielä satoja lupauksia! Ne ovat aivan varmoja, ja Jumala tahtoo toteuttaa ne. Voimme siis uskossa tarrautua niihin kiinni ja alkaa toimia!
Toiminta ja tyhjyys
Nainen teki juuri näin. Hän uskoi Jumalan lupauksen yksinkertaisesti ja alkoi toimia sen mukaisesti. Ehkä hän ajatteli, että aivan sama kokeilla edes. Tai ehkä hän tiesi Elisan sanojen olevan Jumalasta. Tärkeintä ei kuitenkaan ole hänen sisäiset varmuutensa tai kamppailunsa, vaan se, että hänen uskonsa sai hänet toimimaan. Eikä hän toiminut summittaisesti, vaan Jumalan Sanan mukaisesti.
Usein selitämme meillä olevan uskoa, mutta todellisuudessa koko elämämme heijastaa päinvastaista. Luotamme muka Jumalaan, mutta samalla pelaamme elämämme täysin inhimillisten asioiden varaan. Jaakobkin nuhteli voimakkaasti uskovia siitä, että heidän uskonsa oli kuollut, jos ei ollut sen mukaisia tekoja. Jeesuskin muuten vaati tekoja. Hän vaati kuollutta nousemaan. Hän käski miestä ojentamaan kuivettuneen kätensä. Hän vaati antamaan koko elämänsä. Teot ja todellinen usko ovat erottamattomasti yhdessä. Emme suinkaan pelastu tai saavuta siunausta tekojen tähden, vaan uskon kautta. Kuitenkin jos uskomme ei tuota sen mukaisia tekoja elämässämme ei se ole ollenkaan uskoa! Niin yksinkertaista se on.
Hyvin olennaisesti nainen valmisti tilaa Jumalan siunaukselle. Ensiksikin hän kaivoi esiin omat astiansa ja ehkä heitti niissä olevan sisällön menemään tehdäkseen tilaa sille, mitä Jumala antaa. Sen lisäksi hän meni etsimään lisää tyhjiä astioita saadakseen enemmän tilaa Jumalan ilmestymiselle. Jos ei olisi ollut tyhjyyttä, niin ei olisi voinut tulla täyteyttä.
Tämä on usein meidän ongelmamme. Pidämme kynsin hampain kiinni elämämme hyvistä ja huonoista asioista ja pyydämme Jumalaa antamaan jotain uutta. Mihin käteen Jumala sen uuden antaisi, kun molemmat kätesi ovat niin täynnä? Kun lapsi on syntymässä perheeseen, niin tulevat vanhemmat valmistavat sille tilaa. He saattavat hankkiutua eroon turhista huonekaluista valmistaakseen sijan vauvalle tai he ehkä jopa muuttavat isompaan asuntoon, jotta olisi riittävästi tilaa. Jumalan lupaus tarvitsee myös sijan toteutukseen.
Jeesushan oli Jumalan luvattu Vapahtaja, Messias. Jotta Jeesus pystyi syntymään, täytyi löytyä neitsyt, joka oli valmis antamaan tilan kohdussaan Hänelle. Täytyi olla kehto, johon Hänet voitiin laskea. Täytyi olla mies, joka ei säikähtänyt Jumalan ihmettä, vaan varmisti paikan Hänen kasvamiselleen turvassa. Täytyi olla tilaa ja mahdollisuus Hänen tulla! Sinä voit myös tutkia sydäntäsi ja elämääsi tehdäksesi tilaa Jumalalle elämässäsi!
Odotus ja läpimurto
Kun vihdoin nainen oli laittanut kaiken valmiiksi. Hän oli tunnustanut tarpeensa, vastaanottanut uskossa lupauksen ja valmistanut sijan sen toteutumiselle, niin mitä sitten. Sitten täytyi odottaa ihmettä! Nainen otti öljypullon ja alkoi kaatamaan. Öljyn valuessa hitaasti pullosta ulos hänen sydämensä varmasti pamppaili odottaen ihmettä. En tiedä ehtikö ensimmäinen astia täyttyä ennen kuin nainen tajusi ihmeen juuri tapahtuvan hänen silmiensä edessä. Aivan yllättäen, ilman suuri torventoitotuksia, Jumalan lupaus täyttyi ja ihme tapahtui! Aivan kuin helluntainakin, kun opetuslapset olivat koolla yläsalissa odottaen Jumalan luvattua Pyhää Henkeä, yllättäen Henki vuodatettiinkin heidän ylleen. Varmaankaan heidän rukouskokouksensa ei ollut juuri sen kummallisempi ennen tätä vuodatusta, mutta sen jälkeen se oli. Aivan normaalilta vaikuttavan tilanteen Jumala muutti yliluonnolliseksi.
Tässä piilee eräs ongelma. Emme osaakaan ottaa vastaan Jumalan ihmettä kun se tapahtuu meille. Ajattelemme, että ei se nyt näin pitäisi mennä tai sen pitäisi tuntua jotenkin erilaiselta tai jotain muuta. Hylkäämmekin Jumalan ihmeen sen sijaan, että innoissamme syleilisimme sitä! Helluntainakin opetuslapset olivat kai niin tavallisen näköistä ja tuntuista porukkaa, että ihmiset eivät keksineet mitä oli tapahtunut eivätkä osanneet ottaa vastaan Jumalan työtä. Eräs hoviherra Raamatussa meinasi myös mennä ohi ihmeensä, kun hän ajatteli, että sen pitäisi tulla aivan erityisellä tavalla.
Läpimurto tulee aivan varmasti, kun valmistamme itsemme siihen, mutta otammeko sen sitten vastaan on myös kysymys, johon voimme itseämme valmistaa. Tämä nainen oli viisas ja otti sen vastaan. Ehkä hänellä ei ollut paljoa ennakko-odotuksia tai sitten hän tiesi Jumalan toimivan niin kuin haluaa. Hän kuitenkin antoi öljyn vuotaa loppuun asti kunnes kaikki tyhjyys oli täyttynyt ylenpalttisesti.
Tämän Jumalakin haluaa tehdä meille tänään! Valmista siis sydämesi tänään ja ota vastaan Jumalan ihme elämässäsi!
Muutama vastaus uskon kysymyksiin
1. Kysymys: Luonnontiede ja uskonto ovat olleet toistensa perivihollisia, mahdottomia yhdistää. Miksi?
1. Vastaus.
Luonnontiede ja uskonto eivät suinkaan ole olleet eivätkä ole toistensa perivihollisia. Itseasiassa länsimainen luonnontiede pitkälti kehittyi luostarijärjestelmän sisällä uskovien munkkien tehdessä tutkimuksia Jumalan luomistyöstä. Lisäksi lukemattomat luonnontieteen uranuurtajat historian aikana ovat olleet syvästi uskovaisia ihmisiä, kuten esimerkiksi Blaise Pascal.
Luonnontieteen ja uskon välinen kuilu repäistiin pitkälti 1700 – luvun loppupuolella ja 1800 – luvulla erityisesti Charles Darwinin johdolla. Erityisesti tämä sota keskitettiin kysymykseen elämän alkuperästä ja sen kautta myös ruvettiin kaikilla tavoin kehittämään vastakkain asettelua Raamatun ja tieteen välille. Monet näistä vastakkain asetteluista olivat jopa puhdasta huijausta, joka on paljastanut vasta myöhemmin.
Monesti nykypäivänäkin juuri luonnontieteen ja uskon välinen ongelma keskitetään kysymykseen evoluutiosta tai luomisesta. Itse ajattelisin tämä olevan mitä suurin virhe. Ensinnäkin jos oletettaisiin, että evoluutio olisi totta, niin edelleenkään se ei vastaa kysymykseen elämän synnystä. Mikään ei synny tyhjästä tässä maailmassa, mutta evoluution mukaan näin olisi tapahtunut. Myöskään ei ole mitään pätevää todistetta lajien välisen evoluution puolesta. Pohjimmiltaan evoluutiokin itsessään vaatii uskoa sillä täysin vedenpitäviä ja päteviä todisteita sen puolesta on vähemmän kuin Jumalan olemassaolon puolesta. Oikeastaan evoluutioteorian tieteellisen hataruuden tähden joissain päin Yhdysvaltoja sitä ei edes haluta opettaa kouluissa.
Eli tämän esimerkin pohjalta ainakin itse olen sitä mieltä, että useimmiten luonnontieteen ja uskon välinen kiista on enemmänkin kuvitteellinen tai ihmisten tarkoituksella asettama kuin oikea todistettava kiista. Niiden “mahdoton” yhdistäminen on täysin mahdollista kun ihminen rehellisesti suostuu tutkimaan faktoja ja luopuu fiktioista.
Rehellisyyden nimissä täytyy myös sanoa, että myös uskon puolella olevat ihmiset toisinaan tarvitsevat myös samankaltaista rehellisyyttä ja avoimuutta nähdä asioita ja todella tutkia, mikä on totta.
2. Kysymys: Mitä Raamatun Pyhät Kirjoitukset ovat?
2. Vastaus:
Historiallisen ja arkeologisen tutkimuksen tulokset ovat toistuvasti todistaneet Raamatun kertomusten olevan pääasiallisesti historiallisia tositarinoita. Tietysti joukkoon mahtuu myös runoja, lauluja ja viisauskirjallisuutta sekä ihmisten omia pohdintoja ja ajatuksia elämästä ja kaikesta muusta, joiden todenperäisyyttä ei voida historiallisesti tai muutenkaan mitenkään todentaa eikä varmaan edes tarvitsekaan.
Lisäksi uskon Raamatun kertomusten olevan Jumalan puhetta ihmisille. Joissain paikoin tämä puhe on aivan suoraa, kuten profetioissa, ja joissain paikoin se on nähtävissä esimerkiksi kansakuntien historioissa tai ihmiskohtaloissa. Kaikessa kuitenkin huomaa, että Jumala sen kautta haluaa kontaktia ihmisten kanssa, ja Raamattu on väline tähän.
Raamattu on ainutlaatuinen kaikkien kirjallisten teosten joukossa ja erityisesti vielä niin sanottujen pyhien kirjoitusten joukossa. Jokaisella uskonnolla on omat pyhät kirjoituksensa, mutta Raamattu on hyvin erilainen niistä. Esimerkiksi jos vertaamme Koraania ja Raamattua, niin huomaamme ensimmäisenä, että Koraani sisältää yhden ihmisen ajatuksia ja historiaa eli Muhammedin, kun taas Raamatussa kerrotaan monien eri kansakuntien historioista ja sitä on ollut noin 2000 vuoden ajansaatossa kirjoittamassa useita kymmeniä ihmisiä. Monien uskontojen kohdalla törmäämme samanlaiseen eroavaisuuteen.
Samankaltaisuutta tässä puolessa löydämme hindujen pyhistä kirjoituksista, koska niitä ovat hyvin pitkän historian saatossa monet kirjoittajat kirjoittaneet. Eron taas löydämme yhteneväisyyden kanssa. Raamatun tarina on hämmästyttävän yhteneväinen niin monen erilaisen kirjoittajan tekemäksi, kun taas hindujen kirjallisuuden moninaisuus on niin rikasta, että sieltä löytyy lähes jokaiselle jotakin.
Yksi selkeä ero myös Raamatussa kaikkien muiden uskontojen pyhiin kirjoituksiin on, että Raamattu kertoo rakastavasta ja armollisesta Jumalasta. Jokaisessa uskonnossa puhutaan jumalista, joka rankaisee. Raamatun ero on, että on myös olemassa armo, jota ei saada omien tekojen kautta, vaan uskon kautta Jumalan oman Pojan tekoon. Raamattu siis julistaa, että Jumala on Jeesuksessa tehnyt valmiiksi jokaiselle ihmiselle pelastuksen ja tarjoaa tätä armoa kaikille odottaen vain täyttä uskoa Häneen. Sen tähden minä uskon Raamatun Jumalaan, koska Hän on osoittanut rakkautensa minua kohtaan Jeesuksen ristinkuolemassa ja tuomio on mahdollista välttää tämän armon tähden!
Social Bookmarking