Muutama vastaus uskon kysymyksiin
1. Kysymys: Luonnontiede ja uskonto ovat olleet toistensa perivihollisia, mahdottomia yhdistää. Miksi?
1. Vastaus.
Luonnontiede ja uskonto eivät suinkaan ole olleet eivätkä ole toistensa perivihollisia. Itseasiassa länsimainen luonnontiede pitkälti kehittyi luostarijärjestelmän sisällä uskovien munkkien tehdessä tutkimuksia Jumalan luomistyöstä. Lisäksi lukemattomat luonnontieteen uranuurtajat historian aikana ovat olleet syvästi uskovaisia ihmisiä, kuten esimerkiksi Blaise Pascal.
Luonnontieteen ja uskon välinen kuilu repäistiin pitkälti 1700 – luvun loppupuolella ja 1800 – luvulla erityisesti Charles Darwinin johdolla. Erityisesti tämä sota keskitettiin kysymykseen elämän alkuperästä ja sen kautta myös ruvettiin kaikilla tavoin kehittämään vastakkain asettelua Raamatun ja tieteen välille. Monet näistä vastakkain asetteluista olivat jopa puhdasta huijausta, joka on paljastanut vasta myöhemmin.
Monesti nykypäivänäkin juuri luonnontieteen ja uskon välinen ongelma keskitetään kysymykseen evoluutiosta tai luomisesta. Itse ajattelisin tämä olevan mitä suurin virhe. Ensinnäkin jos oletettaisiin, että evoluutio olisi totta, niin edelleenkään se ei vastaa kysymykseen elämän synnystä. Mikään ei synny tyhjästä tässä maailmassa, mutta evoluution mukaan näin olisi tapahtunut. Myöskään ei ole mitään pätevää todistetta lajien välisen evoluution puolesta. Pohjimmiltaan evoluutiokin itsessään vaatii uskoa sillä täysin vedenpitäviä ja päteviä todisteita sen puolesta on vähemmän kuin Jumalan olemassaolon puolesta. Oikeastaan evoluutioteorian tieteellisen hataruuden tähden joissain päin Yhdysvaltoja sitä ei edes haluta opettaa kouluissa.
Eli tämän esimerkin pohjalta ainakin itse olen sitä mieltä, että useimmiten luonnontieteen ja uskon välinen kiista on enemmänkin kuvitteellinen tai ihmisten tarkoituksella asettama kuin oikea todistettava kiista. Niiden “mahdoton” yhdistäminen on täysin mahdollista kun ihminen rehellisesti suostuu tutkimaan faktoja ja luopuu fiktioista.
Rehellisyyden nimissä täytyy myös sanoa, että myös uskon puolella olevat ihmiset toisinaan tarvitsevat myös samankaltaista rehellisyyttä ja avoimuutta nähdä asioita ja todella tutkia, mikä on totta.
2. Kysymys: Mitä Raamatun Pyhät Kirjoitukset ovat?
2. Vastaus:
Historiallisen ja arkeologisen tutkimuksen tulokset ovat toistuvasti todistaneet Raamatun kertomusten olevan pääasiallisesti historiallisia tositarinoita. Tietysti joukkoon mahtuu myös runoja, lauluja ja viisauskirjallisuutta sekä ihmisten omia pohdintoja ja ajatuksia elämästä ja kaikesta muusta, joiden todenperäisyyttä ei voida historiallisesti tai muutenkaan mitenkään todentaa eikä varmaan edes tarvitsekaan.
Lisäksi uskon Raamatun kertomusten olevan Jumalan puhetta ihmisille. Joissain paikoin tämä puhe on aivan suoraa, kuten profetioissa, ja joissain paikoin se on nähtävissä esimerkiksi kansakuntien historioissa tai ihmiskohtaloissa. Kaikessa kuitenkin huomaa, että Jumala sen kautta haluaa kontaktia ihmisten kanssa, ja Raamattu on väline tähän.
Raamattu on ainutlaatuinen kaikkien kirjallisten teosten joukossa ja erityisesti vielä niin sanottujen pyhien kirjoitusten joukossa. Jokaisella uskonnolla on omat pyhät kirjoituksensa, mutta Raamattu on hyvin erilainen niistä. Esimerkiksi jos vertaamme Koraania ja Raamattua, niin huomaamme ensimmäisenä, että Koraani sisältää yhden ihmisen ajatuksia ja historiaa eli Muhammedin, kun taas Raamatussa kerrotaan monien eri kansakuntien historioista ja sitä on ollut noin 2000 vuoden ajansaatossa kirjoittamassa useita kymmeniä ihmisiä. Monien uskontojen kohdalla törmäämme samanlaiseen eroavaisuuteen.
Samankaltaisuutta tässä puolessa löydämme hindujen pyhistä kirjoituksista, koska niitä ovat hyvin pitkän historian saatossa monet kirjoittajat kirjoittaneet. Eron taas löydämme yhteneväisyyden kanssa. Raamatun tarina on hämmästyttävän yhteneväinen niin monen erilaisen kirjoittajan tekemäksi, kun taas hindujen kirjallisuuden moninaisuus on niin rikasta, että sieltä löytyy lähes jokaiselle jotakin.
Yksi selkeä ero myös Raamatussa kaikkien muiden uskontojen pyhiin kirjoituksiin on, että Raamattu kertoo rakastavasta ja armollisesta Jumalasta. Jokaisessa uskonnossa puhutaan jumalista, joka rankaisee. Raamatun ero on, että on myös olemassa armo, jota ei saada omien tekojen kautta, vaan uskon kautta Jumalan oman Pojan tekoon. Raamattu siis julistaa, että Jumala on Jeesuksessa tehnyt valmiiksi jokaiselle ihmiselle pelastuksen ja tarjoaa tätä armoa kaikille odottaen vain täyttä uskoa Häneen. Sen tähden minä uskon Raamatun Jumalaan, koska Hän on osoittanut rakkautensa minua kohtaan Jeesuksen ristinkuolemassa ja tuomio on mahdollista välttää tämän armon tähden!
Jumala voi sytyttää tulen ilman tulitikkuja
On todella vaikeaa sytyttää tulta ilman tulitikkuja! Ollessani partiossa nuorempana kokeilimme sitä useampaankin otteeseen ja muistaakseni vain kerran onnistuimme ja silloinkin meillä oli ruutia sytykkeenä. Eli tehtävä ei kuitenkaan ole täysin mahdoton, jos vain on kuivia sytykkeitä ja puita sekä oikeanlaiset välineet siihen. Jos kuitenkin olemme onnettomasti tilanteessa, jossa puumme ja sytykkeemme ovat läpimärkiä eikä tulentekovälineitäkään ole, niin voimme oikeastaan vain toivoa salaman iskua tai muuta yhtä onnekasta. Olemme ihmisinä siis hyvinkin rajoittuneita monissa asioissa, joita ehkä pidämme toisinaan itsestäänselvyyksinäkin saati sitten vaikeammissa asioissa.
Jumala on kuitenkin suurempi kuin ihminen ja Häntä eivät rajoita meidän rajoituksemme! Missä meidän kykymme ja taitomme loppuvat alkavat Jumalan mahdollisuudet, ja kun hyppäämme omien rajojemme turvallisesta veneestä tuolle myrskyävälle uskoksi kutsutulle merelle huomaammekin Jumalan voiman kantavan meitä. Hyvä esimerkki tästä Jumalan ylivertaisesta kyvykkyydestä on Jumalan tapa sytyttää tulta. Hän ei nimittäin tarvitse tulitikkuja eikä muitakaan tulentekovälineitä. Hän tarvitsee vain yhden asian: uhrin paikaksi, johon laskea tulensa.
Tästä näemme hyvän esimerkin tutusta Raamatun tarinasta, jossa profeetta Elia kohtaa Karmel vuorella baalin profeet
21 Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." Eikä kansa vastannut hänelle mitään. 22 Niin Elia sanoi kansalle: "Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä. 23 Antakaa meille kaksi mullikkaa, ja valitkoot he itselleen toisen mullikan, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt panko tulta; ja minä valmistan toisen mullikan ja asetan sen puiden päälle, mutta en pane tulta. 24 Sitten huutakaa te jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on Jumala." Kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Niin on hyvä" … 29 Kun puolipäivä oli kulunut, joutuivat he hurmoksiin, aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa! 30 Niin Elia sanoi kaikelle kansalle: "Astukaa minun luokseni". Ja kaikki kansa astui hänen luoksensa. Niin hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. 31 Ja Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobin poikien sukukuntia, hänen, jolle oli tullut tämä Herran sana: "Israel on oleva sinun nimesi". 32 Ja hän rakensi kivistä alttarin Herran nimeen ja teki alttarin ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä. 33 Sitten hän latoi puut, paloitteli mullikan ja pani kappaleet puiden päälle. 34 Ja hän sanoi: "Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja vuodattakaa se polttouhrin ja puiden päälle". Ja hän sanoi: "Tehkää se toinen kerta". Ja he tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: "Tehkää se kolmas kerta". Ja he tekivät niin kolmannen kerran. 35 Niin vesi juoksi ympäri alttarin; ojankin hän täytti vedellä. 36 Ja kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, astui profeetta Elia esille ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän. 37 Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin." 38 Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa.
– 1. Kun. 18:21-40
Luemme usein tämän tarinan nähden Jumalan ylivertaisuuden vihollisen voimia vastaan, mutta tällä kertaa haluaisin kiinnittää huomion hiukan tarinan päähenkilöistä ja toiminnasta sivummalle ehkä jopa vähäpätöiseltä vaikuttavaan seikkaan nimittäin uhriin!
Jumala haluaa uhrin!
Jumala laski Raamatussa tulensa toistuvasti uhrin päälle. Voimme lukea näin tapahtuneen Mooseksen Ilmestysmajan vihkiäisissä, samoin tapahtui Salomon temppelin vihkiäisissä sekä Gideonin uhrin kohdalla ja uudessa liitossa Helluntaina tuli lankesi uhriksi antautuneiden todistajien päälle. Jumala selvästi haluaa laskea tulensa uhrin päälle! Jeesus sanoi tulleensa tulta heittämään maan päälle (Luuk. 12:49), joten tätäkin toimintaa helpottaisi varmaan uhri, johon tuli voitaisiin heittää.
Jeesuksen Kristuksen asettamassa Uudessa Liitossa uhri ei ole enää mikään sonni tai mullikka tai edes jokin teko Herralle, vaan ennen kaikkea Uuden Liiton uhri on ihminen itse.
“Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.”
– Room. 12:1
Tarkastelkaamme kuitenkin millainen Elian asettama uhri oli! Ensinnäkin todetaan millainen se ei ollut. Elian uhri ei ollut samanlainen kuin baalin profeettojen omassa voimassaan asettama uhri ja meteli väärälle jumalalle. Usein ikävä kyllä meidän kristittyinä Jumalalle tarjoama uhri muistuttaa enemmänkin juuri tällaista baalin profeettojen uhria. Pidämme suurta meteliä, emmekä säästä edes itseämme kärsimyksiltä, vaan oikeastaan jopa tuotamme niitä itsellemme ollaksemme soveliaita Jumalalle. Kaiken lisäksi jatkamme vain niin kauan kuin vaivumme jopa profetaaliseen hurmokseen ehkä oman suureen tekemiseemme hurmautuneena tai ehkä jopa sielunvihollisen päästessä valtaamaan mielemme tilapäisesti. Baalin profeetoilla ja meillä on näissä tapauksissa sama ongelma: yritys on todella hieno ja kaikkensa antava, mutta oikean Jumalan paikan onkin ottanut joku toinen jumala. Meillä se vain ei ole mikään selkeä baal, vaan ehkä polvistumme menestyksen, mammonan, oman itsemme, kauneuden tai mielihyvän edessä kuvitellen olevamme Jumalan edessä.
Millainen siis Elian uhri oli? Selvästikin Elian uhri oli kokonainen! Elia ei laittanut puolikasta uhria alttarille tai vain parhaita paloja. Ei vaan uhri oli laitettava kokonaan alttarille ilman mitään kompromisseja sen suhteen! Jumala ei nimittäin kaipaa osaa sinusta tai parhaita hetkiäsi. Hän haluaa sinut täysin kokonaan omakseen ilman mitään rajoituksia! Siis kun sinä antaudut Hänelle, niin älä aseta rajoja tai ehtoja, vaan anna kaikkesi. Tulet huomaamaan, että osa elämästäsi saattaa kadota kokonaan Jumalan tulen kosketuksesta, mutta osa jää tulenkin läpi! Vain tämä osa onkin oikeastaan tärkeää, koska se tulee kestämään kaiken edessä. Kaiken täytyy kulkea läpi tästä puhdistavasta tulesta, joka on äärimmäisen hyvä asia!
Vesi ei pala
Normaalissa nuotio olosuhde-tilanteessa voimme ilman astrofysiikankin tutkintoa todeta, että vesi ei pala. Nuotiohan ei suinkaan leimahda suurempiin liekkeihin kaataessasi ämpärillisen vettä nuotioon, vaan sammuu. Miksi sitten Elia käski kaataa vettä uhrin päälle? Ei edes kerran vaan kolmesti! Vettä kaadettiin uhrin päälle niin paljon, että reilun 24 litran vetoinen ojakin täyttyi uhriin ja puihin ja maahan valuneen veden lisäksi. Jos Elia olisi suunnitellut itse sytyttävänsä uhrin, hän ei varmasti olisi tehnyt näin. Hän tiesi kuitenkin erään tärkeän asian: Jumalan täytyy antaa sytyttää tuli ja kun Hän sen sytyttää ei mikään voi sitä estää!
Tämä näin märkä uhrihan oli oikeastaan sopimaton polttamiseen, mutta tämä ei ollut ollenkaan ongelma Jumalalle! Oikeastaan Jumala sai vain sen kautta enemmän kunniaa, koska kukaan ei voinut sanoa, että Elia teki tämän jotenkin itse. Sinäkin saatat tuntea olevasi aivan sopimaton Jumalan käyttöön. Olet kuin kolme kertaa kasteltu uhri, joka ei ollenkaan kykene palamaan. Viimeisetkin lämmöt on pesty sinusta pois ja hiillostakaan ei ole! Minulla on sinulle tänään hyviä uutisia! Jumala kykenee sytyttämään tulen ilman tulitikkuja ja Hän ei välitä millainen olet! Kunhan olet antanut itsesi uhrina Hänelle! Kunhan antaudut Hänelle täysin ilman rajoja! Kunhan annat Hänen tehdä sen omalla tavallaan omassa aikataulussaan! Kunhan yksinkertaisesti annat Hänen olla Jumala ja olet itse ihminen, joka antautuu suuremman edessä! Tulet silloin huomaamaan, että sisimpäsi omituisesti lämpenee jopa niin, että siitä voi jakaa muillekin. Tulet huomaamaan, että kaikki minkä olet ajatellut heikkouksiksesi ovatkin tulleet voimaksesi, koska Jumala saa olla siellä vahvemmin läsnä!
Jumalan suunnitelmissa vesikin palaa ja tuli syttyy kun Hän haluaa! Tarvitaan vain uhri, ja sinä voit olla se tänään!
Jumala on kaikkialla!
- Jumala keskellämme!
"Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa" – Jes. 6: 3
Olisi jännittävää kuulla, mistä Taivaassa puhutaan! Varmaan olettaisi sen olevan jotensakin järkevämpää kuin normaalit keskustelut säästä, jota täällä harrastamme. Erityisesti olettaisin enkelien, serafien, kerubien ja koko taivaallisen sotajoukon päästävän suustaan mitä sulavampia ja ylväämpiä hengen tuotoksia. Näin ainakin tekisi mieli kuvitella. Raamattua lukiessani kuitenkin tuntuu siltä, että siellä asiat ovat paljon yksinkertaisempia. Näin ainakin kun lukee tuon lainaamani Raamatun kohdan, jossa serafit kuuluttavat hyvin yksinkertaista sanomaa.
Se ei oikeastaan olekaan ollenkaan paha asia, kun sitä hetken ajattelee. Kaipaisinkin moniin juukelin monimutkaisiin asioihin hieman yksinkertaisuutta välistä täälläkin päin. Muutaman viraston lupa- ja tukianomukset kaipaisivat pientä Taivaan kosketusta ainakin näiltä osin! Yksinkertaisuudessa ainakin tulisi pääasiat selvästi esille. Näin myös tuossa serafien huudossa!
Jumalan kirkkaus ei jäänyt taivaaseen
Jumalan kirkkaus on oikeastaan koko Hänen olemuksensa todellisuus, joka tulee esiin jossain hetkessä jollain tavalla! Kirkkautta voisi vähän verrata vaatteisiin, jotka ovat ihmisen päällä. Muistamme hyvinkin selvästi useimmiten minkälaiset vaatteet jollakulla oli, mutta emme välttämättä tarkkaan muista hänen kasvonpiirteitään. Eli vaatteet ovat ihmisen ulkoisin ja ehkä muistettavin ja selkein esille tulo. Hiukan samalla tavalla Jumala kietoutuu kirkkauteensa ja Hänen kirkkautensa kohtaa ja koskettaa meitä.
Serafit vielä sanovat, että tämä kirkkaus täyttää kaiken maan! Eikös Jumala ole juuri hyvä ja täydellinen ja pyhä! Tämän todellisuudenko pitäisi koskettaa koko maata kaikkialla! Eipä kyllä siltä niin näytä. Varsinkin kun luen lehtiä tai seuraan muuten maailman uutisia tänä päivänä. Enemmänkin päin vastainen todellisuus on kaikkialla läsnä.
Raamattuhan on kuitenkin täysin totta! Se on varmempi asia kuin oma elämäni! Jumalan Sana ei tyhjänä palaa ja Hän ei koskaan valehtele. Nämä asiat ovat enemmänkin kuin totta ja niin monen todistuksen kautta minullekin todistetut henkilökohtaisesti. Siis vika ei ole Raamatun tekstissä vaan jossain muulla.
Ei syntinen näe
Suomalaisessa Virsikirjassa sanotaan tähän hyvin osuvasti:
"Pyhä, pyhä, pyhä! Kirkkautes loistaa, vaikka silmä syntisen ei näe kunniaas." – Virsi 134
Väistämätön johtopäätös on, että Jumalan kunnia ja kirkkaus täyttää kaiken maan, mutta kaikki eivät näe sitä! Raamatussakin tämä todetaan moneen otteeseen. Nimenomaan syntiset ja jumalattomat ovat Jumalan kirkkautta vailla eivätkä voi edes nähdä sitä, koska heidän pahat tekonsa peittävät Jumalan kasvot. Eli missään tapauksessa Jumalan päässä ei taaskaan ole ongelmaa, vaan se on täällä ihmisten päässä synnin muodossa.
Synti erotti jo alkujaan ihmisen Jumalasta, kuten voimme lukea 1. Mooseksen kirjan 3. luvusta, ja edelleen se vaikuttaa samalla tavalla. Jumalan pyhä läsnäolo ja synti eivät voi olla samassa paikassa! Pimeys ja kirkkaus eivät voi saman aikaisesti täyttää huonetta, vaan jommankumman täytyy väistyä! Jumala on armossaan valinnut piilottaa kirkkautensa, jottemme syntisessä tilassa ollessamme tuhoudu Hänen pyhyytensä tulessa. Sillä synti ei ole vain tekomme vaan se on niin kietoutunut meihin, että se on osa meitä! Se on kuin sielun syöpä, joka täytyy poistaa terveyttä etsiessämme!
Eikä anteeksiantamusta ole ilman veren vuodatusta! Onneksemme Jeesus Kristus on ottanut kantaakseen kaikkien synnit ja vuodattanut verensä kärsien tuomion puolestamme, ja uskomalla Häneen voimme saada syntimme anteeksi ja Hänen verensä puhdistaa meidät synnistä ja uudistaa sisimpämme. Kiitos Jumalalle tästä etuoikeudesta ja mahdollisuudesta, jota tarjotaan kaikille ihmisille! Totta kai uskoon kuuluu myös halu pysyä poissa siitä, mikä erottaa Jumalasta eli synnistä! Jeesuksen kautta voimme taas löytää Jumalan kirkkauden ja läsnäolon, jota jokainen ihminen sydämessään janoaa.
Kuka vain tahtoo!
Vielä on kuitenkin yksi asia, jota tarvitaan: tahtoa. Kun mies ja nainen haluavat mennä naimisiin kysytään heiltä tahtovatko he rakastaa toisiaan. Jos he todella rakastavat toisiaan tahtovat, he myös olla toistensa kanssa, ja sittenkin kun rakkauden huuma on vähentynyt kantaa heidän tahtonsa heitä yhdessä eteenpäin. Tällä matkallaan he oppivat tuntemaan toisiaan syvemmin ja syvemmin, ja heidän välinen suhteensa tulee ilon ja voiman lähteeksi molemmille. Heidän täytyy kuitenkin tahtoa olla toistensa kanssa selvitäkseen kaikista koetuksista ja vaikeuksista yhdessä.
Jumalan kanssa elämisessä tarvitaan myös tahtoa. Jumala tahtoo, että jokainen ihminen pelastuu, eli pääsee Taivaaseen, eli Hänen luokseen, eli Jumala tahtoo olla kanssamme. Tältä osin asia on hyvin selvä läpi Raamatun. Hän jopa teki tien valmiiksi tulla Hänen luokseen Jeesuksen kautta! Jumala on toiminut näin ihmisrakkautensa tähden.
On siis kysymys meidän tahdostamme! Haluatko sinä olla Jumalan kanssa? Jumala tahtoo olla kanssasi, mutta haluatko sinä olla Hänen kanssaan. Haluatko käyttää aikaasi Hänen etsimiseen eli rukoukseen, Raamatun lukemiseen ja palvontaan? Tahdotko kohdata Hänet, vaikka se vaatisikin tunnustuksia ja antautumista? Joskus Hän on kuin lempeä sade lähelläsi yllättäen. Joskus taas Hän ilmestyy kuin maanjäristys kaukaisuudessa. Tahdotko todella elää Hänen yhteydessään hyvinä sekä huonoina aikoina? Jos tahdot, niin ole valmis elämäsi suurimpaan ja ihanimpaan seikkailuun: elämään Jumalan yhteydessä.
Jumala on hyvä!
- Jumala on hyvä ja Hän rakastaa sinua!
"…Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa." – Joona 4:2
Jumala on täydellisen hyvä! Raamattu todistaa läpeensä siitä. Jopa Vanhan Testamentin profeetta Joona oikeastaan valittaa Jumalalle siitä, että Jumala on niin hyvä, että armahtaa jopa kansaa joka oli todella paha. Uudessa Testamentissa tämä totuus tuodaan vielä kirkkaammin esille Jeesuksen kautta. Hän on näkymättömän Jumalan kuva (Kol. 1:15) ja Hänessä on tullut esiin armo sekä totuus (Joh. 1:17). On kiistatonta jopa kristinuskon kriitikkojenkin puolelta, että Jeesus oli hyvä ihminen ja teki todella paljon hyviä tekoja. Kun siis muistamme Jeesuksen tuovan esiin sen millainen todella Jumala on, emme voi kuin todeta psalmin kirjoittajan tavoin: "Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen."
Miksi sitten tapahtuu kaikkea pahaa?
Tällaisen ylenpalttisen hyvyyden esille tuomisen keskellä toistuvasti ihmiset ovat nostaneet esille kysymyksen pahuuden olemassaolosta. Jos Jumala on hyvä, niin miksi pahaa tapahtuu? Tai jos Jumala kerta hallitsee, niin miksi Hän antaa näin tapahtua? Pohjimmiltaan Raamatun pohjalta tämän kysymyksen vastaus on loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertainen: Koska ihminen valitsi toimia vastoin Jumalan tahtoa!
Tämä tarina alkaa jo aivan Raamatun alkulehdiltä, jossa löydämme kertomuksen ihmisen luomisesta. Ymmärtääksemme ihmisen erityistä olemusta on aivan sama uskommeko tämän kertomuksen kuvaavan luomista kirjaimellisesti vai kuvainnollisesti. 1. Mooseksen kirjan luvuissa 1 ja 2 kerrotaan, kuinka Jumala asetti ihmisen maan päälle hallitsemaan maata Hänen yhteydessään. Eli Jumala osittain delegoi Kaikkivaltiuttaan ihmiselle maapallon osalta. Tämä yhteishallinto oli ilmeisen autonominen ja harmoninen, jossa ihminen oli Jumalan läheinen ystävä ja kunnioitti ja seurasi Jumalan tahtoa.
Sitten 3. luvussa alkavatkin ongelmat. Tapahtuu pieni, mutta selvä, poikkeaminen Jumalan tahdon seuraamisesta. Jumala kielsi ihmisiltä ainoastaan yhden asian alkujaan, ja tämä yksi asia tulikin ihmisen kompastukseksi. saatanan houkutuksesta ihminen päätti rikkoa Jumalan tahtoa vastaan, joka aloittikin ketjureaktion, jonka tulokset näemme tässä maailmassa tälläkin hetkellä. Tälle toiminnalle Raamattu antaa nimen synti.
Siitä eteenpäin ihminen onkin kamppaillut tehdä hyvää, ja lähinnä onnistunut tekemään yhä enenevissä määrin vain pahaa. Raamatussakin veljessurmat, viha, tuho, sodat ja kaikki pahuus alkoi vaikuttaa maan päällä hyvin vahvasti. Oliko tämä Jumalan tahto? Aivan takuuvarmasti ei! Ihminen oli valinnut toisen tien kuin Jumalan hyvän tahdon tie! Onko kaikki pahuus sitten vain saatanan syytä, koska sehän houkuttelee ihmisiä pahuuteen? Ei näinkään.
Jumala ei luonut ihmistä tahdottomaksi robotiksi, joka seuraa vain ulkoisia komentoja. Selkeästi jo ensimmäisillä ihmisillä oli oma tahto ja oma päätösvalta, ja näin on selvästi edelleen. Ihminen itse päättää, miten hän toimii. Eli ei saatanakaan ole kokonaan syypää, koska ihminen itse valitsee toimia niin kuin toimii. Jokaisessa ihmisessä on potentiaali hyvään ja pahaan, ja hän itse päättää, mitä toteuttaa.
Syyllisyyspakoa?
Pohjimmiltaan ihmiset usein esittäessään kysymyksiä pahan olemassaolon syystä haluavat oikeastaan syyttää Jumalaa kaikesta, mitä tapahtuu. Oikeastaan kun sitä Raamatun valossa katsellaan, on se vain todellisuuspakoa ja syyllisyyden siirtämistä. Jumala ei missään tapauksessa ole syypää siihen mitä tapahtui Kuopion torilla 22. päivä toukokuuta klo 18 tietämillä, eikä Hänen vikansa ole mitä tapahtui Kauhajoella, tai mitä muuta kauheuksia onkaan tapahtunut lähihistoriassa kauniissa maassamme. Kyllä ihmisten on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja katsoa peiliin.
Voimme selvästi sanoa, että näiden tekojen tekijät ovat syyllisiä tapahtumiin, mutta meidän tulisi myös ymmärtää, että kysymyksessä ovat paljon isommat ongelmat. Me suomalaiset yhteisönä voimme hyvin pahoin ja erityisesti viime vuosina olemme luotsanneet yhteiskuntaamme suuntiin, jotka mahdollistavat kaiken tällaisen tapahtumien paljouden. Olemme leikanneet kuluja väärästä päästä! Onko järjettömämpää tekoa kuin pudottaa alkoholiverotusta, ja samalla sitten miettiä, että kai sitä pitää vähentää sosiaalipalveluita, kun ei noita rahoja nyt olekaan riittävästi? Tämä on tietysti hiukan karrikoitua, mutta samantyylisiä päätöksiä olemme tehneet jatkuvasti lähivuosina. Onko ihmisestä tullut vain pelinappula, josta halutaan vain irti hyöty ja takaisin ei anneta mitään? Ei ihme, jos ihmiset sekoavat tuhoisin seurauksin!
Voimme tietysti yrittää vierittää syytä näihin asioihin myös päättäjien niskoille, johon se kylläkin jossain määrin myös kuuluu. Eivät hekään voi paeta Jumalan kasvojen edestä tekojensa seurauksia. Mutta ollaksemme rehellisiä, täytyy meidän todeta kuka todella on syypää kansamme tähän tilaan. Se syypää olemme me. Toistaiseksi olemme sentään itse päässeet valitsemaan päättäjämme! Toistaiseksi olemme itse ottaneet vaikutteita toimintaamme ties mistä! Jos haluamme todella etsiä syyllistä, voimme suoraan katsoa peiliin ja todeta, että kukaan ei ole niin hyvä, että pääsisi kuin koira veräjästä pahuuden ongelman edessä. Raamattu sanookin tästä osuvasti: "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla." Emme tietenkään kaikki ole painamassa liipaisinta lähimmäisemme kohtaloksi, mutta vähemmässä määrin olemme varmasti laiminlyöneet lähimmäisemme ja itsemme!
Mikä sitten avuksi?
"Jumala Suomea suojelkoon!" totesi marsalkka Mannerheim päiväkäskyssään N:o 132. Siihen aikaan ihmiset rukoilivat Jumalalta apua ja ihmeellisellä tavalla näyttäisi historiaa tutkiessa, että todella Jumala auttoi Suomea! Marsalkka oli viisas mies ja hän tiesi mistä todella apu tulee. Nykypäivänä me olemme tulleet niin tietäviksi ja viisaiksi, että emme tarvitsekaan Jumalan apua. Sen tuloksen olemmekin jo käsitelleet.
Jos todella haluamme asioiden suuremmassa mittakaavassa muuttuvan, täytyy meidän Suomen kansana palata Herramme luokse! Hänellä on armoa jokaiselle, joka Häntä lähestyy nöyrin sydämin Jeesuksen Kristuksen ristin työn tähden. Jeesus kantoi meidän syyllisyytemme ristillä, jotta me voisimme tulla takaisin Jumalan luokse anteeksipyynnön ja anteeksiantamuksen kautta. Meidän on aika Suomen kansana ja yksilöihmisinä todeta, että oma apumme ei ole meitä pitkälle vienyt, ja nöyränä palata Raamatun Jumalan luokse rukouksessa! Edelleen Hän on Hyvä Jumala ja Hänen tahtonsa on täydellisen hyvä!
Sinä olet ihme ja Jumalan unelman täyttymys Jeesuksessa Kristuksessa
Jumala ei tee sekundatuotteita
Monet tuntevat Iihaan Nalle Puhista. Hänen huokailunsa ja kyyninen luonteensa ovat jotenkin surullisen hauskoja. Usein hän vain toistelee olevansa: "vain Ihaa." Tämä totuudellinen lause on kuitenkin ladattu valtavalla itsesäälillä ja huonolla itsetunnolla tarkoittaen itseasiassa, että hän ei ole oikeastaan yhtään mitään. Meidän ei kuitenkaan kristittyinä tarvitse edes lukea A. A. Milnen satuja kohdataksemme vastaavanlaista käytöstä. Varmastikin kohtaamme säännöllisesti seurakunnissamme "iihaa"-hahmoja, jotka toistelevat vain surullisesti olevansa vain-sitä-tai-tätä-eivätkä-nyt-oikeastaan-yhtään-mitään. Jotkut meistä kohtaavat "iihaan" joka kerta kulkiessaan peilin edestä. Aivan sinun näköisesti ja kokoisesi "iihaa" tuijottaa sinua silmiin täynnä heikkoa itsetuntoa ja valmiina voivottelemaan omaa surkeuttaan.
Jotenkin olemme pyhittäneet käsityksen siitä, että ollaksemme nöyriä meidän täytyy olla kuin Iihaa ja hyödyntää sopiva ja sopimaton aika oman heikkoutemme ja surkeutemme paraatipuheille. Onko tällä ajatuksella ollenkaan Raamatullista pohjaa? Onhan kuitenkin jo Lutherin ajoista yleisesti kristittyjen parissa todettu sen olevan ylin auktoriteettimme eikä suinkaan tapojemme tai tulkintojemme. Jos siis haluamme tietää, mitä meidän tulisi ajatella itsestämme meidän tulisi saada ne ajatukset Raamatusta.
Mitä mieltä Mooses oli itsestään?
Hyvin tunnettu Raamatun henkilöhän on Mooses, joten hän sopii meille hyväksi esimerkiksi siitä, kuinka suhtautua itseensä. Onhan hänen vastuullaan kuitenkin aivan ensimmäiset Raamatun kirjat. Lisäksi hänestä sanotaan, että "Mutta Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä." Kukas muuten tämän hänestä sanoo? Yleisesti pidetään nimenomaan Moosesta itseään Mooseksen kirjojen kirjoittajan tai ainakin kokoajana. Siis kun tuo edellinen lause löytyy Mooseksen kirjoista, niin Mooses itse on sen kirjoittaja. Siis tämä nöyrä mies toteaa nöyrästi olevansa nöyrempi kuin kukaan muu! Ei kuulosta paljoa Iihaalta!
Ilmeisesti vaikka Mooseksella olikin iihaa-syndrooman oireita palavan pensaan hetkessä valittaessaan kovasti olevansa epäkelpo Jumalan antamaan tehtävään, on Mooses kuitenkin hyvinkin selvillä vesillä oman identiteettinsä kanssa ja häpeilemättä toteaa tosiasiat jopa omista hyvistä puolistaankin.
Alussa Jumala sanoi kaiken olevan hyvää
"Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää." – 1. Moos. 1:31
Kun ihminenkin oli luotu eikä syntiinlankeemusta ollut vielä tapahtunut Jumala todisti kaiken olevan hyvää - jopa ihmisen. Eli kaikki ihmisessä luotiin alkujaan hyväksi. Ihminen on vielä ainoana luomakunnassa luotu Jumalan kuvaksi, Hänen kaltaiseksi. Raamatun Jumalahan ei ole yksi jumalista, joka on jotenkin melkein suurempi kuin ihminen, vaan Hän on ainoa Jumala. Hän on ainoa kaikkivaltias, ainoa kaikkivoipa, ainoa kaikkialla läsnäoleva, ainoa kaikkitietävä eikä Hänen lisäkseen ole muita. Ihmisen malli on siis suurinta ja hienointa mitä ikinä universumista voitaisiin löytää!
Syntiinlankeemus tuli kuitenkin rikkomaan tämän todellisuuden, mutta aivan kuten rikkonainen peili heijastaa vieläkin palasinakin heijastaa ihminen rikkinäisenäkin Jumalan kuvaa eikä se ole hänestä kokonaan pois kadonnut. Ainoastaan Jumalla on kyky luoda eikä syntiinlankeemuksen kautta ihmiseen luotu mitään uutta. Synti ei hävittänyt ihmisen sisintä olemusta, vaan rikkoi ja kieroutti sen.
Edelleen ihminen oli Jumalan kuva, mutta rikkonainen sellainen. Rikkonainen taideteos menettää huomattavasti arvoaan, mutta jos ei ole olemassa parempaa on rikkonainenkin kuuluisuuden taideteos huomattavan arvokas! Onneksi Jumala ei ollut tyytyväinen tähän rikkoutuneeseen tilaan, vaan päätti tehdä ihmisen uudeksi!
Uusi luomus
Jeesus tuli aloittamaan uuden luomistyön. Sanoihan Hän Nikodeemukselle, että ihmisen pitää syntyä uudesti astuakseen Jumalan Valtakuntaan. Tämä ei suinkaan ollut kaunis kielikuva, vaan Hänen tehtävänsä. Toisesta korinttolaiskirjeestä löydämme salaisuuden, miten joku voi tulla uudeksi luomukseksi eli syntyä uudesti ylhäältä:
"Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." – 2. Kor. 5:17
Edelleenkään Jumala ei tee virheitä, eikä luo sekundatavaraa. Kun Hän luo uudeksi ihmisen Jeesuksessa Kristuksessa, niin Hän todella tekee sen. Kun siis tulemme uskoon ja Jeesus astuu elämäämme, kun pyydämme Häntä tulemaan ja tunnustamme syntimme, niin tapahtuu jotain käsittämätöntä: meistä tulee uusia luomuksia! Jumala ei suinkaan korjaa vanhaa luomusta, vaan luo uuden luomuksen. Tätä voisi verrata siihen, että tietokoneen kovalevyä ei korjata, vaan vaihdetaan tilalle uusi kovalevy!
Tämä tarkoittaa sitä, että jos olet uskossa tänä päivänä, olet täysin uusi luomus, joka on tehty täysin Jumalan kaltaiseksi ja kuvaksi. Mikä oli rikkonaista ja vanhentunutta on kadonnut! Liian usein kristittyinä elämme vanhan minämme todellisuudessa! Tarvitsemme todellakin siunatun Pyhän Hengen ilmestystä Jumalan lunastustyön käsittämättömästä syvyydestä. Liian usein voivottelemaan olevamme niin heikkoja ja vajaita ja surkeita ja jne., kun meidät on luotu täysin uudeksi ja Kristuksessa on meillä kaikki mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan.
Olemmeko siis täydellisiä ja kypsiä emmekä koskaan tarvitse Jumalan nuhtelua? Ei missään tapauksessa! Olemme kuin pieniä lapsia, jotka opettelevat elämään ja tekevät aika ajoin virheitä. Emmekö kuitenkin ole heikkoja kuin madot? Itsessämme aivan varmasti, mutta emme enää ole yksin, koska Jumala on kanssamme!
Potkaiskaamme siis iihaa pihalle sisimmästämme ja lopettakaamme itsemme kiroaminen, ja alkakaamme puhua itsestämme totta, minkä löydämme Jumalan Sanasta.
Social Bookmark-linkit